Pieniä suunnitelmia Små planer Small plans
Ehkä, jos hyvin käy, Pedron seuraksi tulee pentu marraskuussa. Aussie (tietenkin) ja poika. Värillä ja ulkomuodolla ei ole niin väliä, kunhan on terve ja luonteeltaan meille sopiva. Eli yhtä kiltti kuin P.
Kanske, om allt går bra, får Pedro sällskap av en valp i november. En aussie (förstås) och en pojke. Färgen och utseendet spelar ingen roll, bara den lilla är frisk och passar in i vår familj. Dvs är lika snäll som P.
Maybe, if all goes well, there will be a puppy in November. An aussie (of course) and a boy. It doesn't matter what he looks like as long as he is healthy and and is as nice as P.
10.4.2010
Hyvin menee! Allt bra! Everything OK!
Nyt on takana viikkokaupalla fenobarbitaalin popsimista, eikä tunnu enää missään! Ensimmäiset pari viikkoa menivät hoiperrellessa, kompastellessa ja hieman kaatuillessakin, silleen känniläisen tyyliin. Kaikki sivuvaikutuksien syytä. Väsymystä ei ollut, tuo kompurointi oli ainoa ongelma, eikä sekään näyttänyt Pedroa häiritsevän. Jos se hupsahti kyljelleen äkkipysähdyksissä, niin sitä maassa olevaa mukavaa hajua haisteli ihan yhtä sujuvasti makuullaan kuin seistenkin ja sitten matka jatkui taas. Onneksi toleranssia kehittyi ja nyt ei entiseen huomaa enää eroa. Lääkkeen ottaminenkin sujuu edelleen mallikkaasti, tonnikala- ja lohipasta ovat OK, mutta parasta on, jos tabletti on piilotettu maksapasteijaan. Kaikkein hienointa on kuitenkin, ettei epilepsiakohtauksia ole ollut!
Nu har Pedro ätit fenobarbital i flera veckor och allt är bra! Första veckorna gick lite vingligt, som i fyllan. Biverkningar. Men Pedro brydde sig inte nå't vidare. Om han råkade ramla omkull när han stannade för fort för att snusa på nå'nting, så fortsatte han ganska oberörd att snusa -liggande på marken. Till slut tolererades Pedro och biverkningarna försvann. Trött var Pedro aldrig. Tabletterna tar han så snällt i lax- eller tonfiskpasta, men allra bäst är leverpastej. Och epilepsianfallen, de har försvunnit!
Pedro has now been on fenobarbital for several weeks and he is doing fine! The first two weeks he was quite wobbly, or drunk, you might say. He would stumble around and fall over from time to time, but that didn't seem to matter to him. If there was an interesting smell, and he put on the brakes too quickly, it was just as practical smelling it lying down as standing up. Then, tolerance developed to the side effects and now you can't tell any difference. He still takes his pills nicely in tuna or salmon paste, but what he really prefers is liver pastry. And, the epileptic seizures, they are gone!
