Näyttely * Utställning * Dog show
30.10.2011
Rabo kävi Lahdessa pentunäyttelyssä esittäjänä Pian ystävä Heidi. Rabo sijoittui seitsemästä urospennusta kolmanneksi ja sai kunniapalkinnon. Arvostelussa sanottiin: "5 kk, mukava koko, selvä sukupuolileima, sopiva luusto, ilmeikäs pää, riittävät tasapainoiset kulmaukset, hieman kapeat takaliikkeet, leveä edestä, avoin ja ystävällinen, hyvässä kunnossa, esitetään edukseen". Hieno poika! Yritin laittaa tänne videon, mutta jostain syystä se ei (taaskaan) suostu latautumaan, löytyy poikien kotisivuilta www.pedropetirojo.net/video.
Rabo var i Lahtis på valputställning, uppvisat av Pias vän Heidi. Av sju hanar var Rabo tredje och fick hederspris. Fin pojke! Försökte med en video, men den går tyvärr inte att ladda upp. Finns på www.pedropetirojo.net/video
Rabo took part in a puppy dog show in Lahti. The handler was Pia's friend Heidi. Rabo was 3rd of 7 male puppies and got an honorary price. Good boy! Tried to upload a video, but didn't succeed, so you have to go to www.pedropetirojo.net/video to see it.
Syyskuu * September 2011
14.9.2011 Rabo 4 kk ja vähän päälle
Rabo on jo kasvanut pennusta pieneksi koiraksi ja oppinut paljon asioita. Hieno poika!
Alussa pelotti, pärjääkö sen kanssa, kun pentutestit osoittivat dominanssitaipumusta, mutta aika ja käytäntö osoittivat, että vaikka Rabo on itsepäinen ja sillä on oma tahto, on se kuitenkin varsin mukautuvainen.
Raboa on pyritty kouluttamaan niin pitkälle kuin mahdollista positiivisen vahvistamisen kautta. Hyvästä ja toivotunlaisesta käyttäytymisestä on kehuttu ja palkittu, huono ja vääränlainen käytös pyritty jättämään huomiotta. Aina se ei tietenkään käy tai onnistu, kuten ihan pienenä kun Rabsu roikkui kiinni nilkoissa ja housunlahkeissa (mikä oli erityisen riemastuttavaa kuminauhavyötäröisten vaatteiden kansssa, varsinkin jos oltiin ihmisten ilmoilla). Silloin yritetään turvautua keinoihin, joilla Rabon käyttäytymisestä tulee jotenkin ei-kannattavaa ja mieluiten niin, että ihmiset eivät aivan suoraan puutu asiaan. Tuo jalkoihin pureutuminen hoitui tabascolla ja etikalla ja etikka on käytössä myös nyt, kun Pedro on ottanut sen kannan, että Rabo on jo niin iso poika, ettei se enää saa repiä Pedroa turkista. Niinpä Rabo on siirtynyt Pedron flexiin (btw, tästä seurasi ainoa casualty so far, flexin naru purtu poikki). Flexin ja valjaiden puremisesta keskustellaan parhaillaan etikkapullon kanssa ja Rabo alkaa vähitellen taipua. Muutenkin käyttäytymällä johonmukaisesti ja käyttävällä aina samoja lauseita samassa tilanteessa on saatu moni asia jakeluun ja toimimaan, mm. ovistamenojärjestys, ”mä nukun nyt” ja ”Rabo odottaa, nyt on Pedron vuoro”. Harjoittelun alla on kerrostalossa arvokas hiljaa leikkimisen taito. Kotona on otettu se kanta, että haukkumisesta leikki loppuu ja Rabo kannetaan tarvittaessa vähäeleisesti toiseen huoneeseen. Mökillä saa puolestaan möykätä niin paljon kuin sielu sietää. Lienee reilu diili, varsinkin kun koirat saavat olla mökillä 2-4 päivää viikossa.
Mökillä Rabo on ollut vapaana alusta asti, niin kuin Pedrokin. Karkaamistaipumuksia ei ole ollut, sen verran arvokas lauma on Rabollekin. Talon alla on kiva seikkailla, tosin kohta se riemu loppuu kun kokoa tulee lisää. Metsässä on käyty leikkimässä jälkeä ja muuten vain kävelemässä. Nyt syksyn tullen aloitetaan suppilovahverokoirakoulutusta. Tosin joku toinen sienilaji voisi olla fiksumpi valinta, koska Pedro jo hanskaa suppikset meidän laumassa. Vesi oli ensimmäisenä viikonloppuna jännä ja pelottava kokemus, mutta asiassa on viikko viikolta rohkaistuttu ja kun Rabo eilen molskahti oman sähläämisensä seurauksena laituilta veteen pelastusliivit päällä, se ui tyynesti rantaan, josta (Raboa huomattavasti järkyttyneempi) isä onki sen kuiville. Sama viilipyttymäisyys oli tullut esiin jo aikaisemmin kesällä, kun Rabo osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta putoamalla sadevesitynnyriin.
Matkustus autolla, bussilla ja veneellä sujuu mallikelpoisesti. Rabo nukkuu suurimman osan matkasta oli kulkuväline mikä tahansa. Ihmiset, polkupyörät ja muut koirat ohitetaan melko hyvin, tosin pelonsekaista kiinnostusta esiintyy vielä. Jos toinen koira kulkee alle 3 metrin päästä ohi alkaa puhina ja haukkuminen. Siispä pysymme toistaiseksi 3,5 metrissä. Viime päivien uutuus on kotona haukahtelu, jos ulkoa kuuluu koiran haukkumista. Rabolle on huomautettu, että haukunta on noteerattu eikä aiheuta toimenpiteitä, mikä toivon mukaan johtaa pian hiljaisuuteen. Hieman saman kaavan mukaan ihmetystä ja ehkä pelkoakin aiheuttavat asiat on pyritty muuttamaan nopeasti hyväksytyiksi ”selitysäänensävyllä”, jolla kuvaillaan mitä tahansa yleistä (”lintu”, ”vene”) tai yksityiskohtaista (”naarashaahka”, ”merivartioston ribbivene”) -asiaahan on pakko tarkentaa, jos peruskategoria on jo opeteltu aikaisemmin. Ja sitten on tietysti näitä tilanteita, joissa sanotaan ”se on joku juttu” mahdollisimman vakuuttavalla ja kaikkitietävällä selitysäänellä.
Yksinolokin alkaa sujua, nyt sen uskaltaa jo sanoa ja kirjoittaa. Alussa oli taipumusta huutaa ja räyhätä vaihtelevan pituisia aikoja, pahin taisi olla kokonainen aamupäivä. Kiitos Skypen tiedettiin koko ajan, missä mennään. Melko nopeasti räyhäkohtaus alkoi rajoittua aikaan 10-40 min yksin jäämisestä ja kongien ja feromonisuihkeen avulla tai niistä huolimatta on nyt saavutettu käytännössä täysi hiljaisuus. Ongelmana on nykyään lähinnä pikkuherran rakon tilavuus ja haluttomuus pissiä sisällä päivällä (illalla siinä ei näytä olevan mitään estoja!), koska iltapäivällä alkaa kuulua levotonta kitinää, joka eskaloituu haukuksi, jollei pelastuspartio ennätä ajoissa kotiin. Aikaa on saatu pidennettyä 4 tunnista 7,5 tuntiin, joten täysi työpäivä ei ole enää kaukana. Onneksi naapurit ovat ymmärtäväisiä: alakerran lapset ovat kuulemma vain innoissaan, kun ”pikkukoira” haukkuu. Yläkerran naapuri tokaisi iloisesti, että hänen puolestaan saa haukkua vaikka kuinka, ei haittaa yhtään. Yksi seinänaapuri sanoi, että kyllä hänelle kuuluu ääntä, mutta ei se nyt häiritse ja toinen sienänaapuri on kuuro mummo (”en minä ole kuullut yhtään mitään”).
Pedro on hyväksynyt Rabon laumaansa ja selvästi pitää siitä, vaikka välillä näyttääkin kypsältä Rabinskin riepotteluun. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi lähtenyt isän kanssa kahdestaan mökille, vaan istui kiinnipultattuna sohvalla. Ja sai jäädä kotiin. Välillä Pedro jopa hakee Raboa leikkimään, tai siis heiluttelee puruluuta Rabon nenän edessä. Ja sitähän ei voi vastustaa, koska Pedrolla oleva puruluu on maailman paras puruluu. Pedrolla on kylläkin usein liian pitkä pinna, vähän aikaisemmin voisi huomauttaa kun Rabo pomppii päällä ja riepottelee, mutta ajan myötä Peekin on ruvennut näyttämään kulmahammasta useammin ja on pari kertaa antanut selkäsaunan tapaisen Rabolle.
Eläinlääkärillä on käyty kahdesti ja saatu kaikki tarpeelliset rokotukset. Molemmilla kerroilla Rabon on kehuttu olevan todella reipas ja hieno poika ja ennen kaikkea rakenteellisesti erinomaisessa kunnossa. Nyt odotetaan vielä viikon verran, että vasta-ainetasot nousevat viimeisen rokotuksen jälkeen ja sitten päästään koirapuistoon!
Rabo on jo kasvanut pennusta pieneksi koiraksi ja oppinut paljon asioita. Hieno poika!
Alussa pelotti, pärjääkö sen kanssa, kun pentutestit osoittivat dominanssitaipumusta, mutta aika ja käytäntö osoittivat, että vaikka Rabo on itsepäinen ja sillä on oma tahto, on se kuitenkin varsin mukautuvainen.
Raboa on pyritty kouluttamaan niin pitkälle kuin mahdollista positiivisen vahvistamisen kautta. Hyvästä ja toivotunlaisesta käyttäytymisestä on kehuttu ja palkittu, huono ja vääränlainen käytös pyritty jättämään huomiotta. Aina se ei tietenkään käy tai onnistu, kuten ihan pienenä kun Rabsu roikkui kiinni nilkoissa ja housunlahkeissa (mikä oli erityisen riemastuttavaa kuminauhavyötäröisten vaatteiden kansssa, varsinkin jos oltiin ihmisten ilmoilla). Silloin yritetään turvautua keinoihin, joilla Rabon käyttäytymisestä tulee jotenkin ei-kannattavaa ja mieluiten niin, että ihmiset eivät aivan suoraan puutu asiaan. Tuo jalkoihin pureutuminen hoitui tabascolla ja etikalla ja etikka on käytössä myös nyt, kun Pedro on ottanut sen kannan, että Rabo on jo niin iso poika, ettei se enää saa repiä Pedroa turkista. Niinpä Rabo on siirtynyt Pedron flexiin (btw, tästä seurasi ainoa casualty so far, flexin naru purtu poikki). Flexin ja valjaiden puremisesta keskustellaan parhaillaan etikkapullon kanssa ja Rabo alkaa vähitellen taipua. Muutenkin käyttäytymällä johonmukaisesti ja käyttävällä aina samoja lauseita samassa tilanteessa on saatu moni asia jakeluun ja toimimaan, mm. ovistamenojärjestys, ”mä nukun nyt” ja ”Rabo odottaa, nyt on Pedron vuoro”. Harjoittelun alla on kerrostalossa arvokas hiljaa leikkimisen taito. Kotona on otettu se kanta, että haukkumisesta leikki loppuu ja Rabo kannetaan tarvittaessa vähäeleisesti toiseen huoneeseen. Mökillä saa puolestaan möykätä niin paljon kuin sielu sietää. Lienee reilu diili, varsinkin kun koirat saavat olla mökillä 2-4 päivää viikossa.
Mökillä Rabo on ollut vapaana alusta asti, niin kuin Pedrokin. Karkaamistaipumuksia ei ole ollut, sen verran arvokas lauma on Rabollekin. Talon alla on kiva seikkailla, tosin kohta se riemu loppuu kun kokoa tulee lisää. Metsässä on käyty leikkimässä jälkeä ja muuten vain kävelemässä. Nyt syksyn tullen aloitetaan suppilovahverokoirakoulutusta. Tosin joku toinen sienilaji voisi olla fiksumpi valinta, koska Pedro jo hanskaa suppikset meidän laumassa. Vesi oli ensimmäisenä viikonloppuna jännä ja pelottava kokemus, mutta asiassa on viikko viikolta rohkaistuttu ja kun Rabo eilen molskahti oman sähläämisensä seurauksena laituilta veteen pelastusliivit päällä, se ui tyynesti rantaan, josta (Raboa huomattavasti järkyttyneempi) isä onki sen kuiville. Sama viilipyttymäisyys oli tullut esiin jo aikaisemmin kesällä, kun Rabo osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta putoamalla sadevesitynnyriin.
Matkustus autolla, bussilla ja veneellä sujuu mallikelpoisesti. Rabo nukkuu suurimman osan matkasta oli kulkuväline mikä tahansa. Ihmiset, polkupyörät ja muut koirat ohitetaan melko hyvin, tosin pelonsekaista kiinnostusta esiintyy vielä. Jos toinen koira kulkee alle 3 metrin päästä ohi alkaa puhina ja haukkuminen. Siispä pysymme toistaiseksi 3,5 metrissä. Viime päivien uutuus on kotona haukahtelu, jos ulkoa kuuluu koiran haukkumista. Rabolle on huomautettu, että haukunta on noteerattu eikä aiheuta toimenpiteitä, mikä toivon mukaan johtaa pian hiljaisuuteen. Hieman saman kaavan mukaan ihmetystä ja ehkä pelkoakin aiheuttavat asiat on pyritty muuttamaan nopeasti hyväksytyiksi ”selitysäänensävyllä”, jolla kuvaillaan mitä tahansa yleistä (”lintu”, ”vene”) tai yksityiskohtaista (”naarashaahka”, ”merivartioston ribbivene”) -asiaahan on pakko tarkentaa, jos peruskategoria on jo opeteltu aikaisemmin. Ja sitten on tietysti näitä tilanteita, joissa sanotaan ”se on joku juttu” mahdollisimman vakuuttavalla ja kaikkitietävällä selitysäänellä.
Yksinolokin alkaa sujua, nyt sen uskaltaa jo sanoa ja kirjoittaa. Alussa oli taipumusta huutaa ja räyhätä vaihtelevan pituisia aikoja, pahin taisi olla kokonainen aamupäivä. Kiitos Skypen tiedettiin koko ajan, missä mennään. Melko nopeasti räyhäkohtaus alkoi rajoittua aikaan 10-40 min yksin jäämisestä ja kongien ja feromonisuihkeen avulla tai niistä huolimatta on nyt saavutettu käytännössä täysi hiljaisuus. Ongelmana on nykyään lähinnä pikkuherran rakon tilavuus ja haluttomuus pissiä sisällä päivällä (illalla siinä ei näytä olevan mitään estoja!), koska iltapäivällä alkaa kuulua levotonta kitinää, joka eskaloituu haukuksi, jollei pelastuspartio ennätä ajoissa kotiin. Aikaa on saatu pidennettyä 4 tunnista 7,5 tuntiin, joten täysi työpäivä ei ole enää kaukana. Onneksi naapurit ovat ymmärtäväisiä: alakerran lapset ovat kuulemma vain innoissaan, kun ”pikkukoira” haukkuu. Yläkerran naapuri tokaisi iloisesti, että hänen puolestaan saa haukkua vaikka kuinka, ei haittaa yhtään. Yksi seinänaapuri sanoi, että kyllä hänelle kuuluu ääntä, mutta ei se nyt häiritse ja toinen sienänaapuri on kuuro mummo (”en minä ole kuullut yhtään mitään”).
Pedro on hyväksynyt Rabon laumaansa ja selvästi pitää siitä, vaikka välillä näyttääkin kypsältä Rabinskin riepotteluun. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi lähtenyt isän kanssa kahdestaan mökille, vaan istui kiinnipultattuna sohvalla. Ja sai jäädä kotiin. Välillä Pedro jopa hakee Raboa leikkimään, tai siis heiluttelee puruluuta Rabon nenän edessä. Ja sitähän ei voi vastustaa, koska Pedrolla oleva puruluu on maailman paras puruluu. Pedrolla on kylläkin usein liian pitkä pinna, vähän aikaisemmin voisi huomauttaa kun Rabo pomppii päällä ja riepottelee, mutta ajan myötä Peekin on ruvennut näyttämään kulmahammasta useammin ja on pari kertaa antanut selkäsaunan tapaisen Rabolle.
Eläinlääkärillä on käyty kahdesti ja saatu kaikki tarpeelliset rokotukset. Molemmilla kerroilla Rabon on kehuttu olevan todella reipas ja hieno poika ja ennen kaikkea rakenteellisesti erinomaisessa kunnossa. Nyt odotetaan vielä viikon verran, että vasta-ainetasot nousevat viimeisen rokotuksen jälkeen ja sitten päästään koirapuistoon!
Kesäkuu * Juni * June 2011
29.6.2011
Kaksi koiraa * Två hundar * Two dogs
Rabo saapui neljä päivää sitten ja ihan hyvältä näyttää. Kaverissa on koiraa vähän enemmän kuin ehkä tilattiin, mutta eiköhän tässä selvitä. Pitää vaan näyttää kuka on laumassa kuka. Yöt on nukuttu nätisti ihan vain pikkukitinällä, ulkona käyty usein ja tehty sinne suurin osa pissoita ja kakoista. Omaa tahtoa löytyy ja se myös ilmoitetaan tarpeen vaatiessa. Ensimmäiset sanat ja käskyt alkavat mennä jakeluun, poika on selvästi älykäs. Pedro oli aluksi aika hermostuneen ja stressaantuneen oloinen, pyöritteli silmiään ja väisteli pentua, mutta eilisestä lähtien on ottanut vähän kontaktia ja nyt jo jopa leikkinyt pikkuisen kanssa. Tänä aamuna menivät tosin (viimein) hermot turkissa roikkumiseen ja Pedro murahti pennulle. Ei kuitenkaan terävästi "MUR" vaan hellästi "muuuuuurr" ja perään niin pieni näykkäisy, että se oli vain kuonolla tönäisy. Ja pentu uskoi, hetkiseksi. Iltapäivällä Pedro esitteli (ja vain esitteli, se riitti) hampaita puruluuinsidenssin yhteydessä ja taas meni vähän jotain perille. Onneksi, koska Pedro on maailman hienoin ja sillä on oltava kaikki hyvin eikä sitä saa kiusata!
Rabo flyttade in för fyra dagar sedan och det ser ut att gå helt bra. Rabo är lite mer dominant än vad vi så att säga beställde, men vi klarar oss nog. Hoppas vi i alla fall. Rabo har sovit nätterna snällt utan större oljud och gjort ut det mesta av det som ska göras. Och har en egen vilja och berättar vad den vill. Rabo pratar redan några ord "människa", vilken intelligent en! Pedro var till att börja med lite orolig och verkade stressad, rullade med ögonen hit och dit, men i går började P ta kontakt med Rabo och har till och med lekt lite med den. I morse tog tålamodet slut när Rabo hängde i Pedros päls och Pedro sa till. Men inte ilsket "MURR" utan så snällt den kunde "muuuurr". Och Rabo förstod. I några minuter. Lite senare på dagen måste P visa tänderna, men bara visa, det var frågan om ett tuggben. Rabo ser ut att lyda, vilket är bra för Pedro är världens finaste och måste ha allt bra och ingen, absolut ingen, får göra P olycklig!
Rabo moved in a few days ago. So far everything is going quite well. He's a bit more dominant than we wished for, according to the so called puppy test, but we'll manage. We'll just gonna have to show him clearly who the leader is. He has slept his nights almost without making a noise and is doing most of his business outside. He has a mind of his own and let's us sometimes know that. He already speaks a few words "human", so he is a clever little one! Pedro was at first a bit worried and stressed, but has now started to interact with the puppy instead of just rolling his eyes at him. Yesterday they played together for a few short moments. Today Pedro lost his nerves when the puppy was hanging from his coat, but he did not snap at Rabo, no, it was a very soft and quiet growl and Rabo understood and left him alone. For a moment. A bit later Pedro had to show -but only show- his teeth in a discussion about a chewing bone. Rabo seems to listen to Pedro which is good 'cause Pedro is the best and nobody should make him feel unhappy.
3.6.2011
Rabo
Eilen käytiin katsomassa pentua! Kasvattaja on valinnut meille pentueesta tilaustamme vastaavan hymypojan, joka ei pidä meteliä itsestään, on tyytyväinen kun joku sanoo mitä pitää tehdä, muttei kuitenkaan ole mikään nynny. Uteliaisuuttakin löytyy kiitettävä määrä, ensimmäisten joukossa piti yrittää kiivetä pentulaatikosta pihanurmelle, kun tilaisuus tarjoutui. Jos luonne ei muutu tulevien viikkojen aikana, niin tässä Rabo on (designated kuvaaja otti vähän epätarkkoja kuvia, pahoittelen):
I går var vi och tittade på valpen! Uppfödaren har valt en som motsvarar vår beställning, dvs en snäll och lugn men nyfiken en, som vid behov har skinn på näsan. Om det här stämmer ännu om tre veckor så är det Rabo ni ser på bilden (fotografen tog dåliga bilder, beklagar).
We went to see the puppies yesterday. The breeder has chosen a kind and nice pup for us, one that is happy to do what he is told to without being a wimp. In addition he's got a handful of curiosity -just what we askd for in the first place. So, if this description still fits around Midsummer it is Rabo you see on the photo (the designated photographer took bad pictures, apologies for that).
Toukokuu * Maj * May 2011
15.5.2011
Uusi perheenjäsen En ny familjemedlem A new family member
Se on syntynyt! Pentu! Ehkä meidän, jos luonne on sopiva ja meidät kelpuutetaan hänet kasvattamaan. Väri on musta tai sininen merle, riippuu mikä pennuista meille tulee. Nimeksi tulee Rabo, joka jatkaa Pedro-nimen espanjalaissarjaa ja tarkoittaa häntää. Tosin pentueen oikeissa nimissäkin on hillittömän hyviä lintujen nimiä, mutta kaipa tuosta Rabosta pidetään kiinni, kun se tuli jo vuosi sitten päätettyä. Kuvia ei vielä ole, kun ei ole vielä käyty pentuja katsomassa, mutta sitten myöhemmin.
Nu är den född! Valpen! Kanske vår, om den är passlig och vi är passliga. Färgen är svart eller blå merle beroende på vilken valp som blir vår. Namnet blir Rabo, som betyder svans på spanska. Visserligen är valparnas riktiga namn -olika fåglar- också väldigt fina, men nog blir det väl Rabo ändå, för det namnet beslöts redan för ett år sedan. Bilder finns inte ännu, eftersom vi inte varit och hälsat på.
It has been born! The puppy! Ours to be, if the puppy suits us and we suit the puppy. The color is black or blue merle, depending on which one of the puppies will be ours. He will be named Rabo which is Spanish for tail, unless the official name of the puppy (they are named after different birds) will be "too" good. But probably it will be Rabo, 'cause, after all, it was decided already a year ago. No pictures yet, because we haven't seen the puppies, but soon.
Uusi perheenjäsen En ny familjemedlem A new family member
Se on syntynyt! Pentu! Ehkä meidän, jos luonne on sopiva ja meidät kelpuutetaan hänet kasvattamaan. Väri on musta tai sininen merle, riippuu mikä pennuista meille tulee. Nimeksi tulee Rabo, joka jatkaa Pedro-nimen espanjalaissarjaa ja tarkoittaa häntää. Tosin pentueen oikeissa nimissäkin on hillittömän hyviä lintujen nimiä, mutta kaipa tuosta Rabosta pidetään kiinni, kun se tuli jo vuosi sitten päätettyä. Kuvia ei vielä ole, kun ei ole vielä käyty pentuja katsomassa, mutta sitten myöhemmin.
Nu är den född! Valpen! Kanske vår, om den är passlig och vi är passliga. Färgen är svart eller blå merle beroende på vilken valp som blir vår. Namnet blir Rabo, som betyder svans på spanska. Visserligen är valparnas riktiga namn -olika fåglar- också väldigt fina, men nog blir det väl Rabo ändå, för det namnet beslöts redan för ett år sedan. Bilder finns inte ännu, eftersom vi inte varit och hälsat på.
It has been born! The puppy! Ours to be, if the puppy suits us and we suit the puppy. The color is black or blue merle, depending on which one of the puppies will be ours. He will be named Rabo which is Spanish for tail, unless the official name of the puppy (they are named after different birds) will be "too" good. But probably it will be Rabo, 'cause, after all, it was decided already a year ago. No pictures yet, because we haven't seen the puppies, but soon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)